keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Syystunnelmia

Moi!

Kesä on vaihtunut syksyyn ja tuntuu että nyt onkin monta rautaa tulessa ja puuhaa riittää. Ellin kanssa yhteisenä harrastuksena aloitimme agilityn ja kuten arvelinkin, on se Ellistä superhauskaa. Ja taas toistui sama kuvio kuin Tokon alkeiskurssin suhteen, Elli on luonnonlahjakkuus ja tekee uusia asioita rohkealla ja innokkaalla asenteella. Ensimmäisellä kerralla putkiesteen jälkeen agilitykurssin vetäjä kysyi ihmetellen onko tämä koira aikaisemmin mennyt näitä esteitä. No eipä ole, minulla vain sattuu olemaan reipas ja älykäs koira :) 


Meillä oli koko kurssin ajan porukan haastavimmat kuviot ja päästiinhän siinä jo menemään lyhyttä rataakin. Välillä tosin toivoin että vaikeusastetta olisi voitu vähän helpottaa, useampi este yhdessä kaarevan reitin kanssa on vielä melko haasteellinen ja välillä jokunen este meinasi jäädä aina välistä. Toki on myös minulla opeteltavaa ohjaajana, ei sekään niin yksinkertaista ole kuin voisi kuvitella. Agilityn osalta alkeet on nyt käyty ja kyllähän me tätä jatkamme, ehdottomasti.



Nyt kelien viilentyessä pidemmät ulkoilut on mukavampia ja metsäpolkuja onkin tallattu ahkerasti. Harrastan valokuvausta ja Elli pääsee usein myös mukaan luontokuvausretkille. Elli itse onkin kokenut malli ja pääsee usein valokuvauksen kohteeksi. Tai joutuu.. ;) Tänään olikin hauska sattuma minun ja Ellin yhdistetyllä valokuvaus- ja metsälenkillä. Keskityin itse kuvaamaan lammen rannalla kun yhtäkkiä kuului vierestä iso molskahdus. Elli oli arvioinut väärin rannan syvyyden ja putosi lampeen yrittäessään saalistaa lehtiä rantavedestä. Oli se hauska näky kun koira kapeaa ylös lammesta aivan läpimärkänä. No se ei menoa haitannut ollenkaan, olisi varmaan ottanut mielellään uudestaan. Uintiharrastus aletaan nyt siirtämään sisätiloihin talvikauden ajaksi, keväällä jatketaan taas järviolosuhteissa.


Tuntuu että yhä useammin näkee huonosti käyttäytyviä koiria, niin kutsuttuja remmirähjääjiä tai selvästi vihaisia koiria ja se saa aina arvostamaan omaa koiraa joka osaa käyttäytyä eikä hauku tai ärise ohikulkijoille. Elli ei ole koskaan ollut ollenkaan vihainen, ei missään olosuhteissa. Tämä sai miettimään mistä koirien huono käytös, pelko tai vihaisuus oikein johtuu. Kaikki varmasti lähtee kasvattajan osaamisesta, valitaan pentueelle oikeat vanhemmat ja toimitaan kaikin tavoin vastuullisesti. Pennut kasvatetaan luovutusikäiseksi, totutetaan tärkeisiin asioihin ja niistä todella välitetään. Sen jälkeen vastuu on omistajalla. Elli oli pentuna rohkea ja määrätietoinen ja vaati minulta omistajana lempeää mutta samaan aikaan jämäkkää kasvatusta. Näin jälkikäteen ajateltuna taisin onnistua kuitenkin ihan hyvin kun lopputuloksena on näinkin tasapainoinen koira, pieleen olisi voitu mennä varmasti ihan helposti jos ei olisi kokemusta koirista ja selkeää ajatusta kasvatustavoista. 


Huomasin että tulevana viikonloppuna järjestetään Match Show, missä voisi käydä Ellin kanssa ihan huvin vuoksi näyttäytymässä. Raportoidaan tulokset sitten myöhemmin, näiden tarkoitus nyt lähinnä on vain pitää hauskaa. Toivottavasti päästään vielä joskus agilitykentälle kisaamaan :) 

Palataan!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti